Historia

Neljä veljestä saapui uudelle asuinpaikalleen. Miehet leiriytyivät ja yksi veljeksistä pantiin keittämään naurispuuroa. Puuron syötyään miehet kävivät nukkumaan ja nukkuivatkin niin kauan, että he menettivät ajantajun. Kun veljekset viimein heräsivät, he huomasivat, että naurispuuro oli ehtinyt homehtua. Selvittääkseen kuluneen ajan he keittivät uuden puuron. Puuron homehtuminen kesti neljä päivää.

Tarinan mukaan kukin veljeksistä rakensi itselleen talon Oravasaareen: Sipin talo nimettiin Sipiläksi, Nuutin talo Nuuttilaksi ja kolmannen veljen talo Rantalaksi. Puuroa keittänyt veli sai talonsa nimeksi Puurolan. Myöhemmin nimi muuttui Puuraksi.

Tarina Oravasaaren kantaisistä.
Jyväskylän kunnan historia, Onni Repo 1937

Nykyinen Oravasaari oli hämäläisten erämiesten eränkäyntialuetta. Se oli erityisen hyvä oravanpyyntialue. Hauholaisten eräomistusten pohjalta ovat syntyneet monet oravasaarelaiset paikannimet: Haukanmaa esiintyy 1700-luvun kartoissa nimellä Hauchanmaa eli Hauhonmaa. Hauhon Ilmoilaan pohjautuvina pidetään myös Oravasaaren Ilmo-alkuisia nimiä, kuten Ilmolaa, Ilmoniemeä, Ilmopohjaa ja Ilmojärveä.

Ensimmäinen asukas Oravasaareen tulikin Hauhosta. Erkki Erkinpoika sai alueen Oravasaaresta asuttavaksi vuonna 1552 ja hän perusti sinne Oravasalo-nimisen uudistalon. 1600-luvun kuluessa alue siirtyi talollisten haltuun, syntyi Oravasaaren jakokunta. Neljän kantatalon ryhmä sai alkunsa, kun Oravasalon eli Oravasaaren talo jaettiin kahdesti kahtia. Jaot tapahtuivat vuosina 1607 ja 1621: syntyi Oravasaaren (myöh. Sipilä ja Knuutila), Rantalan, Juusolan ja Puuran talot.

Oravasaaren asutus pysyi varsin muuttumattomana, koska kruunu rajoitti talojen halkomista peläten niiden muuttuvan elinkelvottomiksi. Muutos tapahtui1700-luvun puolivälissä, kun kruunu myönsi taloille halkomisoikeuden ja perusti entisistä jakokunnista kruunulle eroteluille liikamaille kruunun uudistaloja. Kruunun uudistaloja syntyi kolme Ilmola, Niemelä (myöh. Uddegård, nyk. Jääskelä) ja Anttila (nyk. Aijasaho).

Isojako 1800-luvulla mahdollisti talojen siirtymisen erilleen ja maanviljelysolojen parannuttua Oravasaaren asutus kehittyi.Väestö lisääntyi nopeasti, vaikka suuret nälkävuodet koettelivatkin oravasaarelaisia. 1800-luvun alkupuolella väestöä oli noin sata asukasta, kun vuosisadan puolivälissä heitä oli jo yli 700. Uudisasutusta edistettiin myös helpottamalla torppien perustamista.

Wiisikymmentä Suomen markkaa rahaa, yksi leiviskä hyvää punaistavoita, tekee hevosen kanssa omin  ruokinsa Wiisikymmentä kaksi päivää kutsuttaissa, kolme naulaa kehrätä talon pellavista loimilankaa, kolme kappaa puolukoita, tehtä ja pitää kelpaavassa kunnossa yksi neljäs osa talon maantiestä.

Uusikartanon Elias teki 1887 sopimuksen
vuotuisesta verosta torppari Matti
Tuomaanpoika Rupan ja Karoliina
Kustaantyttären kanssa

Vuonna 1939 alkanut talvisota ja siitä seurannut siirtolaisten huolto- ja asuttamistarve aiheuttivat muutoksia myös Oravasaarelaisen kotirintaman elämään. Naisia, lapsia ja vanhuksia evakuoitiin Oravasaaren kansakoululle ja kylän taloihin. Lisäksi Oravasaaren lotat järjestivät lyhytaikaisempaa huoltoa kylän läpi matkaaville siirtolaisille.

Oravasaareen sijoittui vuosina 1944-47 noin 140 siirtolaista, joista osa muutti myöhemmin pois. Siirtolaisten asuttamiseen käytettiin valtion maiden lisäksi yksityisten maita. Uusia siirtolaistiloja   syntyi Oravasaareen ja osa tiloista perustettiin vanhojen tilojen paikalle. Monet rintamamiehet saivat myös sotien jälkeen lisämaita ja asuintontteja Oravasaaresta. Sopeutuminen uuteen ympäristöön tapahtui vähitellen.

Keväällä vuonna 1947 isä kävi katsomassa Oravasaaresta tarjottua tilaa ja ihastui siihen heti.---. Matka Vaajakosken asemalle sujui päivässä, ja illalla lähdimme lehmien kanssa kohti Oravasaarta. Into päästä perille oli suuri, sillä vastassahan oli vihdoin uusi oma kotipaikkamme. --- Vieläkin muistan hetken, kun tulimme Hammasmäkeä alas Ilmopohjalle. Puroharjun kohdalla sijainneet Vihtori Rannan kantokasat kertoivat alueen uudisraivauksesta. Kylä oli hiljainen, vain usva leijui järven yllä. Ilmojärven lehmät kerääntyivät portille tervehtimään uusia tulokkaita. -- Noron tienhaarassa meitä oli vastassa tuttavamme Lyyli Pulli, joka oli ollut naapurimme Karjalassa.--.Lyyli lauloi meille tervetuliaiseksi Karjalaisten laulun. Vielä viimeinen puoli kilometriä ja olimme vihdoin matkamme päätepisteessä uudella kotipaikallamme Päivärinteellä. Tuo matka oli kaikkiaan kestänyt seitsemän vuotta ja kolme kuukautta.

                                                                                                                                   Karjalan siirtolainen Jorma Ijäs 

 

Tiedot perustuvat Virpi Mäkisen teokseen Oravasaaren kylän historia, 2001, kustantaja Oravasaaren kyläyhdistys r.y